Herukat ja karviaiset

Karviainen kuuluu herukoiden sukuun, joten sitä kasvatetaan melko samalla tavalla.

Suomessa herukat ja karviaiset ovat puutarhojen ja pihojen vanhimpia kasveja. Herukat kasvavat luonnonvaraisena koko Suomessa lukuun ottamatta Lapin perukoita. Niitä onkin alun perin otettu viljelyyn luonnosta. Herukat ja karviaiset ovat pohjoisen kasveja, joten ne selviytyvät Suomessa erinomaisesti.

Herukat viihtyvät parhaiten runsasmultaisessa maassa. Paras kasvupaikka on aurinkoinen, tasainen ja hyvin ojitettu. Suomessa viljelymaat ovat usein liian tiiviitä ja savisia, joten ennen taimien istutusta maan kuohkeus varmistetaan lisäämällä esimerkiksi hiekkaa, kompostia, kuorijauhetta tai turvetta. Liian hiekkainen maa on huono, koska se läpäisee veden liian tehokkaasti, jolloin herukka kärsii kuivuudesta.

Karviainen menestyy köyhemmässäkin maassa, mutta tuottaa silti runsaasti satoa.

Herukoiden viljelyssä kannattaa käyttää ostettavia tervetaimia, sillä ne ovat puhtaita taudeista ja tuholaisista. Lisäksi ostotaimet ovat jo parin vuoden ikäisiä, joten ensisatoa saadaan jo seuravana vuonna. Herukat eivät kuitenkaan ole kovin alttiita taudeille ja tuholaisille, joten myös omia taimia voidaan käyttää.

Herukan taimet myydään useimmiten paljasjuurisina, jolloin ne voidaan istuttaa vain lepotilan aikana eli aikaisin keväällä tai myöhään syksyllä. Tällöin taimen istutuksen yhteydessä kuoppaan lisätään esimerkiksi turvetta tai kompostia. Herukoita myydään myös ns. astiataimina, eli juuret ovat juurtuneet multaiseen myyntiastiaan. Näitä taimia voidaan istuttaa koko kasvukauden ajan.

Kevään istutuksien yhteydessä herukoille annetaan lannoitetta. Syksyllä istutetuille taimille annetaan lannoitetta vasta keväällä. Satoikäisiä herukoita tarvitsee lannoittaa melko vähän, jos kasvupaikka on muutoin suotuisa.

Herukkapensaat voidaan istuttaa monella tavalla. Ammattimaisessa viljelyssä ne istutetaan pitkiin riveihin, koska se on helppo toteuttaa ja hoitotoimenpiteet sujuvat paremmin. Mustaherukalle taimiväliksi riittää 60–70 cm, muille herukoille hieman enemmän. Rivissä pensaat varjostavat alustaansa tehokkaasti, jolloin rikkakasvit pysyvät kurissa. Istutuksen yhteydessä voidaan asettaa rikkakasvien torjumiseksi myös aluskate, joka on esimerkiksi muovia tai haketta.

Karviainen on altis rikkakasveille, joten sen viljelyssä tulee kiinnittää enemmän huomiota rikkakasvien torjuntaan. Tämä johtuu karviaisen pienistä lehdistä, jotka varjostavat melko heikosti aluskasvillisuutta. Karviaiselle suositellaankin aluskatetta istutuksen yhteydessä, sillä se kasvaa melko hitaasti.

Herukat ja karviainen ovat hyönteispölytteisiä ja kimalaiset ovat niiden tärkeimpiä pölyttäjiä, koska herukat ja karviainen kukkivat jo toukokuussa, kun kimalaiset lähtevät liikkeelle.

Herukoiden hoitotoimenpiteisiin kuuluu vanhojen oksien leikkaaminen. Vanhat oksat kaljuuntuvat ja sammaloituvat eivätkä ne tuota marjoja kovin tehokkaasti. Mustaherukalla vanhat oksat katkotaan 5–6 vuoden ikäisinä, puna- ja valkoherukalla 7–8 vuoden iässä. Oksien leikkaus ajoittuu keväälle tai syksylle. Keväällä oksat leikataan varhain ennen versojen puhkeamista, syksyllä myös melko aikaisin, jotta leikkauspinnat ehtivät “parantua” ennen talvea.

Karviainen on pidempi-ikäinen kuin herukka, joten sen oksia tarvitsee leikata vain harvoin. Leikkaaminen kohdistuu vanhimpiin oksiin, joita poistetaan vain muutama kerrallaan.

Kypsiä marjoja pääsee keräämään elokuussa. Suurimmilla kasvinviljelytiloilla sadonkorjuu toteutetaan koneilla, joihin on kehitetty marjanpoimintakoneet. Pienemmät tilat keräävät marjat käsin tai varistamalla. Varistamisessa pensaan alle asetetaan alustat tai keräimet, joihin marjat tippuvat.