Kurkku

Kotimaisen kurkun satomäärät ovat kasvaneet 1980-luvulta asti, esimerkiksi vuonna 2015 tuotantoa oli 40 miljoonaa kiloa, kun taas vuonna 2024 tuotantoa oli jo yli 50 miljoonaa kiloa.

Avomaankurkkua viljellään Suomessa noin 130 hehtaarilla vuosittain. Kokonaistuotantoalasta noin 25 hehtaaria on varustettu valotuskalustolla, joka mahdollistaa kurkun ympärivuotisen viljelyn. Suomessa kurkun omavaraisuusaste on huimat 90 prosenttia.

Kurkkulajikkeita on runsaasti ja viljelyyn otetaan sellainen lajike, joka soveltuu viljelijän omaan viljelytapaan. Kausiviljelyyn eli lyhytviljelyyn valitaan eri lajike, kuin kokovuotiseen viljelyyn, jota harjoitetaan ympäri vuoden kasvihuoneissa keinovalon avulla. Kurkkulajike voi olla joko partenokarppinen tai hyönteispölytteinen lajike. Partenokarppinen lajike muodostaa hedelmiä ilman pölytystä. Hyönteispölytteiset tarvitsevat nimensä mukaisesti pölyttäjien apua muodostaakseen satoa, sillä tällainen kurkkulajike kasvattaa sekä hede- että emikukkia.

Kurkku on erittäin kylmänarka, joten avomaankurkkua viljeltäessä täytyy kurkku sijoittaa suojaisalle ja lämpimälle peltolohkolle. Kasvihuoneessa lämpötila saadaan pysymään korkeana helpommin. Kurkku itää parhaiten 22–25 asteen lämpötilassa.

Kurkun taimikasvatus kestää vain pari viikkoa, kunnes taimet siirretään avomaalle. Taimikasvatuksen aika on lyhyt, koska kurkku saa helposti “istutusshokin”, jos taimi on liian iso avomaalle siirrettäessä. Suoraan avomaalle kylväessä maan lämpötilan tulisi olla vähintään 12 astetta.

Pellolla kurkut istutetaan mataliin penkkeihin, jotka peitetään mustalla katteella. Kate lämmittää maata ja kurkun juuret saavat tarvitsemaansa lämpöä. Kate myös estää rikkakasvien kasvamisen, jolloin kurkun ei tarvitse kilpailla ravinteista tai vedestä.

Kurkun juuret ovat melko hauraat verrattuna sen maanpäälliseen osaan. Sen vuoksi maan täytyy olla kuohkeaa, jotta juuret pääsevät kasvamaan vapaasti. Kurkku kasvattaa juuret vain 10–30 cm syvyyteen. Kurkku tarvitsee runsaasti vettä, mutta liiallista märkyyttä se ei kestä, sillä juuret alkavat helposti mädäntyä. Paras tapa kasteluun on tihkukastelu, jossa kurkku saa vettä vähän kerrallaan säännöllisesti, mutta multa pysyy silti suhteellisen kuivana. Suurin vedentarve on sitten, kun kurkku alkaa tuottamaan satoa.

Kurkku kasvaa melko pitkiksi kasvustoiksi. Kasvihuoneissa kurkut tuetaan keppejä, naruja tai verkkoa vasten. Kurkku takertuu kärhöillään helposti karheisiin pintoihin.

Puolet lannoitteesta on hyvä antaa taimivaiheessa. Loput lannoitteet annetaan, kun kurkku alkaa muodostaa satoa. Kurkku tarvitsee runsaasti fosforia ja kaliumia. Liika typpilannoitus aiheuttaa pelkkien lehtien kasvamisen ja sadon muodostus heikkenee.

Kurkun sadonkorjuu alkaa, kun ensimmäiset kurkut ovat valmiita. Satovalmiit kurkut kannattaa kerätä heti, sillä muuten ne vievät ravinteita ja vettä vielä kasvavilta kurkuilta. Keräysvalmis kurkku on vihreä ja hieman rosoinen. Ylikypsä kurkku alkaa pullistua ja kellastua. Myös pinta muuttuu sileäksi. Satokausi loppuu, kun lämpötila laskee alle 5 asteeseen. Tällöin kukinta ja hedelmien muodostus hidastuu ja lopulta pysähtyy kokonaan.

Sadonkorjuun jälkeen kurkut tulee säilyttää viileässä ja suojassa haihtumiselta. Jos säilöminen epäonnistuu, kurkku menettää nestejännityksen ja pehmenee. Tällöin maku ei ole enää hyvä.

Valmista ruokaa kurkusta

Lähteet ja lisätietoa

Testaa tietosi kurkusta

Valmista ruokaa kurkusta