Kotieläintuotanto

Maidontuotanto

Maidontuotannon määrät Suomessa

Vuonna 2023 Suomessa tuotettiin maitoa tuotettiin 2174 miljoonaa litraa. Tuotetusta maidosta yli 73 miljoonaa litraa oli luomumaitoa.

Maidontuottajien määrä vähenee koko ajan ja vuonna 2023 heitä oli noin 4200. Tuottajien määrä on laskenut vuodesta 2022 kahdeksalla prosentilla.

Vasikasta hiehoksi

Vasikan synnyttyä, sen täytyy saada puhdas, kuiva ja lämmin elintila, jossa ei ole vetoa. Heti syntymän jälkeen vasikalle on tärkeää antaa ternimaitoa, joka on emän ensimmäinen maito. Lehmä tuottaa ternimaitoa ensimmäiset päivät, jolloin se lypsetään erilleen ja juotetaan maito vasikalle.

Ternimaito on todella tärkeää, koska se sisältää paljon vasta-aineita ja ravintoaineita, jotka auttavat pitämään vasikan terveenä. Kun vasikka syntyy, sillä ei ole vielä omia vasta-aineita, joten ternimaito suojaa sitä sairauksilta. Se sisältää myös proteiineja, rasvaa, sokeria, kivennäisaineita ja vitamiineja, joita vasikka tarvitsee kasvaakseen vahvaksi ja terveeksi.

Ternimaidosta vasikka saa myös emän valkosoluja ja muita tärkeitä aineita, jotka vahvistavat sen immuniteettia ja auttavat sitä kehittymään. Siksi ternimaidon saaminen kahden tunnin sisällä syntymän jälkeen on vasikalle elintärkeää.

Vasikan tarvitseman ternimaidon määrä riippuu ternimaidon laadusta ja vasikan koosta. Ternimaidon laatu mitataan Brix-arvolla, joka kertoo vasta-aineiden määrän maidossa. Hyvä ternimaito on sellaista, jossa Brix-arvo on yli 22 %. Tätä mitataan laitteella, jota kutsutaan Brix-refraktometriksi.

Vasikalle annetaan ternimaitoa vähintään 10 % sen painosta. Jos vasikka painaa esimerkiksi 40 kiloa, se tarvitsee vähintään 4 litraa ternimaitoa ensimmäisten tuntien aikana, jotta se saa tarpeeksi vasta-aineita ja ravintoa kasvaakseen vahvaksi.

Ternimaitoa juotetaan vähintään kolme päivää, jonka jälkeen voidaan siirtyä maitoon tai maitojuomaan, joka lämmitetään 38–40 asteiseksi. Maitojuoma valmistetaan sekoittamalla vasikoille tehtyä maitojauhetta veteen.

Vasikoilla pitää olla vapaasti tarjolla vettä, väkirehua eli viljaa tai muuta vastaavaa ja korsirehua eli heinää, jolloin se pystyy kehittymään ja kasvamaan normaalisti. Vasikat opettelevat pikkuhiljaa syömään korsirehua ja väkirehua, jolloin ne kehittyvät märehtijöiksi.

Tiedätkö tämän märehtijöistä?

Nauta, lammas ja vuohi sekä muun muassa hirvieläimet ja kirahvi ovat märehtijöitä. Märehtijät purevat rehun useaan kertaan, jolloin tapahtuu itse märehtiminen. Märehtijöillä on neljä mahaa, joista isoin on pötsi. Lisäksi on myös verkkomaha, satakerta ja juoksutusmaha. Ensimmäisellä kerralla rehua ei pureskella kovin hyvin. Märehtijät oksentavat rehun takaisin suuhun, jolloin siihen sekoittuu myös sylkeä. Ruokatorven kautta rehu kulkeutuu pötsiin, jossa rehu alkaa sulamaan. Pötsistä osittain sulanut rehu siirtyy verkkomahaan, josta se oksennetaan takaisin suuhun. Kun rehu on riittävän sulanutta ja hyödynnettyä, se kulkeutuu suolistoon, jossa se vielä jatkaa sulamista ja imeytyy elimistöön.

Vasikoiden olisi hyvä saada 8–12 litraa maitoa tai maitojuomaa päivässä, joka jakautuu vähintään kahteen kertaan.

Vasikoiden juottamiseen on useita erilaisia tapoja:

Rajoitettu juotto: Tässä tavallisessa menetelmässä käytetään yksilö- tai ryhmäsankoja, ja vasikoille juotetaan maitoa tai maitojuomaa 2–3 kertaa päivässä tiettyinä annoksina.
Juottoautomaatti: Tämä ratkaisu tarjoaa vasikoille päivittäiset juoma-annokset automaattisesti silloin, kun ne haluavat juoda. Ihminen voi määrittää maitomäärät ja juoma-ajat halutessaan.
Hapanjuotto: Hapanjuomassa maito tai maitojuoma on hapatettu sitruuna- tai muurahaishapolla. Vasikat voivat juoda hapanjuomaa rajattomasti ympäri vuorokauden tarpeensa mukaan.
Vierihoito: Tässä tavassa vasikka imee maidon suoraan emältään tai imettäjälehmältä koko juottojakson ajan. Vierihoidossa ei tiedetä tarkkaan, kuinka paljon maitoa vasikka juo, koska se vaihtelee vasikan tarpeiden mukaan. Vasikan kasvua ja hyvinvointia tulee seurata, koska ne osoittavat hyvin, että maidon riittävän saannin.

Nämä eri juottamistavat tarjoavat vaihtoehtoja vasikoiden optimaaliseen ruokintaan ja kasvuun, huomioiden erilaiset tilanteet ja tarpeet tiloilla.

Vasikka siirretään yksilö- tai ryhmäkarsinaan, kun sen napa on kuivunut, se on terve ja juonti onnistuu hyvin. Siellä vasikka oppii luomaan sosiaalisia kontakteja, leikkimään ja toteuttamaan lajityypillistä käyttäytymistä.

Vasikan vieroitus voidaan aloittaa, kun se syö riittävästi ja vasikka on vähintään kahdeksan viikon ikäinen. Useimmiten vieroitus tapahtuu maitomäärää vähentämällä ja rehun syöntiä lisäämällä. Vieroitukseen on erilaisia käytäntöjä, kuten juottokertojen vähentäminen tai litrojen vähentäminen vähitellen. Vieroituksen kestokin vaihtelee toimintatapojen mukaan jopa kolmesta viikosta yhteen päivään. Vierihoidossa käytetään usein nenälappua, joka estää vasikan imemisen ja maidon saanti loppuu kerrasta. Vasikkaa ja sen syöntiä seurataan tarkasti vieroituksen aikaan.

Hiehosta lehmäksi

Hieho on nuori naaraspuolinen nauta, joka ei ole vielä poikinut eikä tuota maitoa. Suomessa hiehot siemennetään yleensä 13–15 kuukauden iässä ja ne poikivat noin 22–24 kuukauden ikäisinä eli tiineys kestää yhdeksän kuukautta. Kun hieho poikii ensimmäisen kerran ja alkaa tuottaa maitoa, siitä tulee ensikko.

Hiehojen kasvatuksessa on tärkeää tarjota oikeanlainen ruokinta, jotta eläin kasvaa kunnolla ja tulee tiineeksi. Hyvä merkki onnistuneesta ruokinnasta on kiiltävä karva, sopivan täysi pötsi ja selkärangan sopiva erottuminen. Liian energiapitoinen tai tärkkelyspitoinen ruoka voi aiheuttaa utareisiin rasvakudosta ja lihottaa hiehoa, mikä voi heikentää sen hedelmällisyyttä. Tasapainoinen ruokinta auttaa hiehoa pysymään terveenä ja tuottamaan maitoa pitkään.

Lehmän maidontuotanto perustuu sen syöntikapasiteettiin. Eläimen ominaisuuksien lisäksi syönnin määrä vaikuttaa suoraan maitotuotokseen. Hiehosta lähtien lehmä tarvitsee vapaasti saatavilla olevaa maittavaa karkearehua, joka vastaa sen kasvun ja tuotannon tarpeita.

Ensikko eli ensimmäistä kertaa poikinut lehmä, on usein lauman arvojärjestyksessä alempana ja saattaa jäädä ilman ruokaa, jos navetassa on kaikki lehmäpaikat täynnä tai ylitäyttöä. Siksi on tärkeää varmistaa, että kaikki lehmät pääsevät syömään ja juomaan ilman esteitä.

Ensikot syövät yleensä vähemmän kerralla kuin vanhemmat lehmät, joten niille kannattaa tarjota ruokaa useampaan kertaan päivässä, oli käytössä sitten perinteinen tai automaattinen ruokinta. Lisäksi ensikoilla tulee olla riittävästi tilaa makuulle, koska lehmä märehtii ja tuottaa parhaiten maitoa maatessaan, jolloin utareen verenkierto on vilkkainta.

Hyvällä ruokinnalla ja lehmien olosuhteiden hallinnalla parannetaan niiden hyvinvointia ja maidontuotantoa.

Lehmän vuosikierto

Lehmän lypsykausi ja vuosikierto alkaa poikimisesta eli vasikan syntymästä. Poikimisen jälkeen lehmä on lepokaudella eli sitä ainoastaan lypsetään ja sen maitomäärä nousee. Lepokaudella sitä ei vielä siemennetä. Noin kahden kuukauden jälkeen poikimisesta lehmää voidaan aloittaa siementämään, mikäli se on hyvin palautunut poikimisesta. Lehmän kiimakierto kestää noin 21 päivää, mikä helpottaa kiiman seurantaa.

Lehmän tiinehdyttyä, sen maidontuotanto alkaa hitaasti vähentymään. Tiineys kestää yhdeksän kuukautta. Kaksi kuukautta ennen odotettua poikimapäivää lehmä laitetaan umpeen eli se ei tuota maitoa ollenkaan. Umpeen laittaessa lehmän ruokintaa muutetaan niin, että maidontuotanto alkaa vähentymään. Maitomäärän ollessa tarpeeksi vähäinen lehmälle laitetaan vahatulpat vetimiin ja määrätään tarvittaessa antibioottihoito, jos utareessa on ollut soluja tai jokin tulehdus. Muutamaa viikkoa ennen poikimista, lehmä alkaa valmistautua poikimiseen ja maidontuotantoon.

Lehmärodut Suomessa

Holstein: Musta-valkoinen yleisin lehmä rotu, jolla on suurempi maitotuotos kuin muilla roduilla sekä isoin kooltaan. Holstein on lähtöisin Pohjois-Hollannista ja Suomeen ensimmäiset ovat tulleet 1960-luvulla. Holstein on Suomen lehmäroduista keskimäärin korkeatuottoisin.

Ayrshire: Ruskeankirjava tai kokoruskea hieman holsteinia pienempi lehmä. Ayrshirellä on tunnetusti korkeat rasva- ja valkuaispitoisuudet maidossaan sekä korkea maitotuotoskin. Rotu on lähtöisin Skotlannista ja nykyään se on Suomen toiseksi yleisin rotu.

Suomenkarja: Suomenkarja on Suomen alkuperäisten rotujen yhteisnimitys. Länsisuomenkarja, itäsuomenkarja ja pohjoissuomenkarja ovat rodun kolme tyyppiä, jotka eroavat hieman toisistaan. Kaikkien tyyppien eläimet ovat yleensä nupoja eli niillä ei kasva sarvia ollenkaan. Suomenkarjan kanta on pieni ja uhanalainen.

Länsisuomenkarja, joka on väritykseltään kokonaan ruskea ja kolmesta rodusta korkeatuottoisin.
Kyyttö eli itäsuomenkarja on väritykseltään ruskea, mutta niillä on selässä valkoinen kyyttöjuova sekä mahanalunen voi olla valkoinen. Kyyttöjen määrä lypsävinä on laskusuunnassa, mutta emolehminä ne yleistyvät koko ajan.
Pohjoissuomenkarja eli lapinlehmä on väritykseltään kokovalkoinen tai valkoinen mustilla pilkuilla.

Jersey: Jersey on maailman toiseksi yleisin rotu, mutta Suomessa sen määrä on vielä vähäinen, vaikka kasvusuunnassa. Jersey tunnetaan korkeista rasva- ja valkuaispitoisuuksista. Väritykseltään jerseyt ovat erisävyisiä ruskeita sekä naamoissa voi olla mustaa. Jersey-rotu on lähtenyt leviämään Jerseyn saarelta.

Brown Swiss: Alkujaan yhdistelmärotu, mutta on ajan kanssa kehittynyt puhtaaksi lypsyroduksi. Suomessa brown swissejä on vähänlaisesti. Rotu tunnetaan hyvästä rasvapitoisuudesta, utarerakenteesta, vahvoista jaloista ja tummista sorkista.

Elinolosuhteet

Lypsylehmiä voidaan lypsää parressa tai pihatossa eri lypsymuodoilla. Parsinavetassa lehmä on aina samalla paikalla, jossa se syö, juo, lepää ja lypsetään. Parsinavetoiden eläimet pääsevät ulkoilemaan kesällä vähintään 90 päiväksi. Joillain tiloilla on talvellakin ulkoilumahdollisuus. Nykyään parsinavetat vähentyvät, koska niitä ei saa enää rakentaa tai laajentaa.

Pihattonavetassa lehmät pääsevät vapaasti liikkumaan. Lehmät saavat itse kulkea syömään ja lepäämään aina halutessaan. Pihatossa lehmät lypsetään erillisellä lypsyasemalla, yleensä kaksi kertaa päivässä tai ne kulkevat itse lypsyrobotilla aina kun haluavat. Pihattonavetoissa laidunnus ja ulkoilu on yleistynyt, etenkin luomutuotannossa se on vapaampaa.

Eläinten hyvinvointi

Suomessa lehmien hyvinvointia voidaan seurata monilla eri tavoilla ja järjestelmillä. Yleisin terveyden ja hyvinvoinnin seurantaväline on Naseva eli nautojen terveydenhuollon seurantajärjestelmä. Nasevan tärkeimpiä ominaisuuksia on jatkuva eläinten hyvinvoinnin seuranta ja ohjaus, joihin kuuluu vähintään vuosittaiset tilakäynnit. Tilakäynneillä arvioidaan eläinten olosuhteita, ruokintaa, käyttäytymistä ja lääkkeiden käyttöä, joiden lisäksi on myös monia muita hyvinvoinnin mittareita.

Nasevan lisäksi eläinten hyvinvointia seurataan ja edistetään myös eri meijereiden vastuullisuusohjelmilla. Valiolla kaikki tilat kuuluvat vastuullisuusohjelman piiriin. Ohjelmaan kuuluu monia erilaisia toimia, jotka edistävät eläinten hyvinvointia. Valion vastuullisuusohjelmaan kuuluu esimerkiksi hyvät toimintatavat, Nasevaan liittyminen, hyvä terveys ja maidon laadun valvonta. Tilat saavat maidon hintaan vastuullisuuslisän, jonka määrää voi lisätä vapaaehtoisilla toimilla.

Eläinten hyvinvointia mitataan, kehitetään ja parannetaan koko ajan erilaisilla toimilla. Monilla meijereillä, teurastamoilla, rehuyrityksillä ja muilla toimijoilla on jatkuvasti uusia hankkeita ja mittareita, joilla hyvinvointia voidaan kehittää.

Arlan maidontuottajat ovat sitoutuneet laatuohjelmaan, jolla varmistetaan maidonlaatu, ympäristön huomiointi ja eläinten hyvinvointi. Suurelle osalle tuottajista on myönnetty Arlan laatukyltti, joka kertoo tilan korkeista laatukriteereistä. Muiden viranomaisten lisäksi Arla valvoo laiminlyöntejä ja ilmoittavat siitä eteenpäin sekä tarvittaessa keskeyttävät maidonhaun tilalta.

Maitomaan kaikilla tiloilla on Welfare Quality- sertifikaatti. Tiloilla mitataan lehmien hyvinvointia jatkuvasti ja säännöllisesti ajankohtaiseen tutkimukseen perustuvasti. WQ valvoo eläimien hyvinvointia olosuhteiden lisäksi myös havainnoimalla eläimiä ja niiden käyttäytymistä. Siihen kuuluu tarkat lajikohtaiset kriteerit, jotka pohjautuvat tutkimustietoon. Neljä hyvinvoinnin periaatetta ovat hyvä ruokinta, kasvatusympäristö, terveys ja käyttäytyminen.

Ympäristövaikutukset

Maidontuotannossa syntyy metaania, joka on ilmaston lämpenemistä aiheuttava kasvihuonekaasu. Suomessa metaanipäästöjä on kuitenkin vähennetty, ja niitä pyritään vähentämään edelleen. Metaania syntyy lehmän ruuansulatuksessa sekä lannan käsittelyssä ja varastoinnissa. Noin puolet maidon hiilijalanjäljestä koostuu metaanipäästöistä.

Tulevaisuuden tavoite on tuottaa hiilineutraalia maitoa eli vähentää ja sitoa päästöjä saman verran, kuin niitä syntyy maidon matkan varrella. Tarkoituksena on saada hiilijalanjälki nollaan vuoteen 2035 mennessä. Tämä saavutetaan vähentämällä päästöjä, kasvattamalla hiilinieluja ja parantamalla kiertotaloutta, luonnon monimuotoisuutta ja eläinten hyvinvointia.

Lehmän lannasta voidaan tehdä biokaasua, joka korvaa fossiilisia polttoaineita liikenteessä. Suomessa on jo noin 20 maitotilaa, joilla on oma biokaasulaitos.

Suomalaisen maidontuotannon perusta on nurmi, jota lehmät syövät. Suomessa soijaa ei käytetä lypsylehmien ruokinnassa.

Lehmien laidunnuksella on ympäristöön hyviä vaikutuksia, kuten luonnon monimuotoisuuden lisääminen. Laiduntavat eläimet houkuttelevat erilaisia hyönteisiä itseensä, jotka taas houkuttelevat esimerkiksi lintuja. Lisäksi luontoon jäävä lanta lisää kuoriaisten määrää, jotka houkuttelevat muita hyönteisiä ja hyönteisten syöjiä paikalle.

Laidunnurmessa kasvaa pölyttäjille tärkeitä kasveja, joilla saadaan pölyttäjille ravintoa ja laitumen reunoilta myös suoja- ja pesäpaikkoja.

Antibioottien käyttö Suomessa

Suomessa maidontuottajat huolehtivat hygieniasta ja eläinten hyvinvoinnista päivittäin. Hyvällä hygienialla voidaan ennaltaehkäistä sairauksia, joiden hoitoon tarvitaan antibiootteja. Suomessa lypsyhygienia ja utareterveys on parempi kuin monessa muussa maassa.

Suomessa antibiootin käyttö on valvottua eikä niitä käytetä ennaltaehkäisevästi. Eläinlääkäri määrää antibiootin ainoastaan tarpeeseen. Kaikista käytetyistä lääkkeistä pidetään kirjaa, josta eläinlääkäri voi seurata lääkkeiden käyttöä. Vähäinen antibioottien käyttö näkyy Suomessa bakteerien antibioottiherkkyytenä eli hoitoon harvoin tarvitsee laajakirjoista antibioottia.

Antibioottikuurilla olevan lehmän maitoja ei toimiteta meijeriin ennen kuin varoaika on ohi ja maito on testattu antibioottijäämättömäksi. Maito, joka lähtee meijeriin, testataan kolmekertaa, joista ensimmäinen tapahtuu tilalla, toinen meijerissä ennen maidon purkua ja viimeisen kerran ennen maidon siirtymistä valmistukseen. Kotimaisessa maidossa, jota kaupasta ostetaan ei ole antibiootteja.

Lähteet ja lisätietoa

Jaa tämä sivu:

Opi maasta ja metsästä