Metsätalous

Talousmetsät

Talousmetsien ensisijainen tarkoitus on tuottaa puuta. Tuotantoon kuuluu metsänhoitoa, hakkuita sekä uuden taimikon perustamista hakatun metsän tilalle.

Talousmetsissä myös luonnonhoito on tärkeää luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi. Tähän on monia erilaisia vaihtoehtoja, kuten lahopuut, säästöpuiden ja tekopökkelöiden jättäminen pystyyn hakkuiden yhteydessä.

Säästöpuiden idea on että, niitä ei korjata pois metsästä hakkuiden yhteydessä, vaan lopulta säästetyt puut kuolevat, kaatuvat ja muuttuvat lahopuuksi, jolloin ne muodostuvat elinympäristöksi monille hyönteis- ja kasvilajeille.

Metsänhoidon tavoitteet

Metsät ovat Suomen tärkein luonnonvara. Aktiivinen ja oikein suunniteltu metsänhoito huolehtii puuston ja metsän elinvoimaisuudesta ja pitää puuston hyvässä kasvussa.

Hyvällä hoidolla metsien käyttöä, hiilivarastoa sekä metsäluonnon monimuotoisuutta voidaan ylläpitää ja lisätä.

Metsänomistaja päättää omassa metsätaloudessaan puuntuotannon, monimuotoisuuden turvaamisen ja metsä muista käyttömuodoista sekä niiden yhteensovittamisesta. Laki määrää vain raamit metsänhoidolle.

Metsänomistaja voi tavoitella metsästään erilaisia asioita, kuten taloudellista hyötyä eli rahaa, virkistymistä, kaunista maisemaa tai metsäluonnon suojelua. Metsänomistajalla on mahdollisuus myös yhdistää toiveitaan.

Ilmastoviisas metsänhoito

Ilmastoviisaassa metsänhoidossa tehostetaan hiilen sidontaa erilaisilla toimenpiteillä. Toimenpiteitä ovat esimerkiksi lannoitus, kunnostusojitus, uudistaminen jalostetuilla siemenillä ja taimilla sekä uudistaminen nopeasti hakkuun jälkeen. Metsän sitoessa hiiltä, se myös hillitsee ilmastonmuutosta.

Metsänkasvatus

Metsää voidaan kasvattaa jaksollisella kasvatuksella tasaikäisrakenteisena tai jatkuvalla kasvatuksella eri-ikäisrakenteisena.

Suomessa tasaikäisrakenteinen metsänkasvatus on yleisin. Tasaikäisessä metsässä puut ovat suurin piirtein saman ikäisiä ja -kokoisia. Hakkuut tähtäävät aina uudistamiseen ja uudistushakkuutapana on avohakkuu. Eri-ikäiskasvatuksessa metsässä kasvaa kaiken kokoisia ja ikäisiä puita. Metsään ei tehdä avohakkuita, vaan puista poistetaan vain osa kerrallaan.

Jaksollisessa kasvatuksessa eli tasaikäisrakenteisessakasvatuksessa metsän kehitys jakautuu kasvatus- ja uudistamisvaiheisiin. Kasvatusvaiheessa metsänhoidossa keskitytään taimikonhoitoon ja harvennushakkuisiin, ja lopuksi tehdään uudistushakkuu. Uudistamisvaiheessa varmistetaan uuden taimikon syntyminen joko luontaisesti tai metsää viljellen eli kylvämällä siemeniä tai istuttamalla puuntaimia. Lahopuujatkumo ja lehtipuusekoitus huomioidaan alusta alkaen.

Metsän uudistaminen

Metsää voidaan uudistaa luontaisesti ja viljellen, joka vaikuttaa myös hakkuutapaan.

Viljellen uudistettavaan metsään voidaan tehdä avohakkuu. Avohakkuussa lähes koko uudistusalalta poistetaan puusto. Yleensä jätetään vain säästöpuuryhmä edistämään monimuotoisuutta ja lahopuun syntymistä.

Luontaisesti uudistaessa voidaan tehdä siemenpuuhakkuu, jolloin uudistusalalle jätetään terveitä ja hyvälaatuisia siemenpuita. Siemenpuut poistetaan, kun uudistusala on taimettunut. Havumetsää voidaan uudistaa luontaisesti myös kaistalehakkuulla, jossa metsä hakataan aukeaksi kaistaleittain.

Suojuspuuhakkuulla voidaan uudistaa kuusikoita luontaisesti. Silloin hakkuussa jätetään mäntyjä ja koivuja kuusen taimien suojaksi hallaa ja heinittymistä vastaan. Taimia tulee olla runsaasti, koska ne kärsivät suojuspuiden poistovaiheessa.

Luontainen uudistaminen tapahtuu, kun männylle tai rauduskoivulle jätetään siemenpuita, joista siemenet leviävät uudistusalalle. Tämä menetelmä sopii erityisesti männylle karuilla ja kuivilla alueilla, missä pintakasvillisuus ei estä taimien kehitystä.

Kuusen luontainen uudistaminen vaatii hyvän taimettumisen ennen uudistushakkuuta. Tämä tapa on yleensä hitaampi ja tuottaa epätasaisemman taimikon kuin viljely. Maan muokkaus nopeuttaa ja varmistaa taimettumista.

Metsän viljelyssä uudistetaan kylvöllä tai istuttamalla, joka soveltuu kaikille puulajeille. Ennen istutusta maa muokataan. Maanmuokkausmenetelmä valitaan kasvupaikan, puulajin ja maalajin mukaan, ottaen huomioon myös vesiensuojelu ja maisema-arvot.

Kylvö tehdään yleensä koneellisesti äestyksen tai laikutuksen yhteydessä kustannustehokkuuden vuoksi. Luontaisesti siemenistä kasvavat lehtipuut täydentävät havupuiden taimikkoa, tehden metsästä monipuolisemman ja terveemmän.

Taimikonhoito

Kasvavia puuntaimia hoidetaan varhaisperkauksella, taimikonhoidolla tai tarvittaessa nuoren metsän kunnostuksella.

Varhaisperkauksessa poistetaan puulajien kanssa kilpailevaa puustoa ja lehtipuuvesakkoa, jolloin saadaan ylläpidettyä tuottavan puuston kasvu edellytyksiä. Perkaustarvetta esiintyy yleensä runsasravinteisilla kohteilla.

Taimikonhoidossa turvataan jäävälle puustolle hyvät kasvuedellytykset. Kasvatettavat puut valitaan kasvupaikalle sopivien puulajien ja parhaiden yksilöiden perusteella, muu vähempi arvoinen puusto poistetaan. Taimikonhoidon voi tehdä raivaussahalla joko metsänomistaja itse tai metsäammattilaisista metsuri.

Nuoren metsän kunnostusta tehdään, jos taimikonhoito viivästyy tai jätetään tekemättä. Tavoitteena on vahvistaa kasvamaan jääneitä puita myyntikelpoiseksi. Kunnostus voidaan tehdä koneellisesti.

Kasvatushakkuut

Jatkuvassa kasvatuksessa eli eri-ikäisrakenteisessakasvatuksessa metsää ei uudisteta yhtenä tasaikäisenä puustona, vaan metsiköissä on eri-ikäisiä ja -kokoisia puita. Hakkuissa poistetaan osa puustosta poiminta- tai pienaukkohakkuulla noin 15–20 vuoden välein. Pienet puut ovat eniten edustettuina. Jatkuvan kasvatuksen onnistumiseksi tarvitaan luontaista taimettumista ja alikasvoksen kehittymistä. Puuston on oltava tervettä kasvaakseen hyvin.

Tasaikäisrakenteisen metsän harvennushakkuilla lisätään puiden kasvutilaa ja keskitytään arvokkaimpiin puuyksilöihin, mikä parantaa metsikön terveyttä ja tuottaa hakkuutuloja. Harvennustapoina ovat ala-, ylä-, laatu- ja käytäväharvennus. Tarkemmat ohjeet löytyvät Tapion Hyvän metsänhoidon suosituksista.

Ensiharvennus on tärkeää tehdä ajoissa puiden latvuksen osuuden mukaan, jolla ehkäistään metsän kasvukunnon heikentymistä. Kasvutilan ollessa liian ahdas, puiden kasvu hidastuu ja latvat supistuvat. Harvennus tehdään, kun puut ovat 10–16 metriä korkeita.

Seuraava harvennus tehdään 10–20 vuoden kuluttua, usein kahdesti kuuselle ja koivulle, ja kolme kertaa männylle ennen uudistamista. Harvennuksen tarvetta arvioidaan puuston tiheyden ja kasvun perusteella.

Mitä puusta saadaan?

Metsistä ja puista saadaan monipuolisesti erilaisia lopputuotteita. Puista hyödynnetään kaikki sivuvirrat, joten hukkaan menevää materiaalia ei tule puun matkalla tuotteiksi. Puita viedään sellu-, vaneri- ja paperitehtaille tai sahalle. Siihen mitä puusta tulee, vaikuttaa sen ikä ja koko.

Suuri läpimittaisesta puusta eli tukeista saatavaa sahatavaraa käytetään rakentamiseen, huonekaluihin ja puusepänteollisuuteen.

Vaneritehtailla valmistetaan vaneri- ja viilutuotteita kuusesta ja koivusta. Tuotteita voidaan käyttää rakentamiseen ja muuhun teollisuustuotantoon.

Pieni läpimittaisesta kuitupuusta valmistetaan sellutehtaalla mm. hygieniatuotteita, tarroja, kirjoitus- ja painopaperia sekä kosmetiikkaa. Sellutehtaalta tulevista tähteistä tehdään biopolttoainetta.