Suomessa metsät ovat tärkein elinympäristö noin kolmasosalle maan uhanalaisista lajeista. Koska metsälajeja on useita, myös uhanalaisia lajeja on lukumääräisesti paljon. Erityisesti vanhat metsät ja lehdot ovat merkittäviä näiden uhanalaisten lajien elinympäristöjä.
Monimuotoiset metsät ovat ekologinen perusta, johon kaikkien metsien hoito ja käyttö rakentuu. Puun käytön lisääntyessä metsän monimuotoisuuden turvaamista on tehostettu. Metsien ja luonnon hoidossa ympäristöasiat ja luonnon monimuotoisuus otetaan aina huomioon, jolloin ne tukevat toisiaan toimivana kokonaisuutena.
1990-luvulta lähtien monimuotoisuutta on turvattu tehokkaammin metsätalouden käytäntöjen sekä lainsäädännön turvin. Uhanalaisia lajeja onkin saatu elinvoimaisemmiksi. Metsäluonnon monimuotoisuutta lisätään tulevaisuudessakin suojelualuein sekä lisäämällä talousmetsien luonnonhoitoa.
Metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt
Metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt ovat luonnontilaisia tai sen kaltaisia alueita metsässä, jotka poikkeavat talousmetsien elinympäristöistä. Tällaiset alueet voivat olla melko pieniäkin, mutta helposti havaittavissa metsässä liikuttaessa. Alueet ovat metsätaloudellisesti yleensä vähämerkityksellisiä, mutta luonnon kannalta erittäin tärkeitä.
Metsälain erityisen tärkeissä elinympäristöissä puusto, kasvillisuus ja maaston muodot poikkeavat selkeästi muusta metsästä.
Metsälakikohteet sijaitsevat usein purojen läheisyydessä sekä soilla ja kallioilla, jotka ovat jääneet hakkuiden ulkopuolelle. Ainutlaatuisissa elinympäristöissä elää niille tyypillistä ja melko vaativaakin eliöstöä. Järeät vanhat puut ja runsas lahopuusto kuuluvat luonnontilaiseen elinympäristöön.
Lakisääteisten luontokohteiden säilyminen turvataan aina metsien käsittelyssä. Kohteet rajataan leimikon ulkopuolelle esimerkiksi hakkuutöitä suunniteltaessa.
Usein metsänomistaja säästää ja suojelee metsissään olevia hienoja luontokohteita ilman, että ne varsinaisesti täyttävät metsälakikohteiden kriteerejä. Monelle metsänomistajalla omasta metsästä löytyvät hienot paikat ovat tärkeitä ja niitä halutaan varjella. Usein tällaiset kohteet ovat olleet merkityksellisiä jo sukupolvien ajan.
Lue lisää tästä: Metsäkeskus: metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt
Luonnonsuojelulailla turvattavat luontotyypit
Luonnonsuojelulailla turvattavat luontotyypit ovat pinta-alaltaan pieniä ja harvinaisia alueita, mutta luonnon monimuotoisuuden kannalta todella arvokkaita.
Suojeltuja luontotyyppejä ovat esimerkiksi hiekkarannat, merenrantaniityt, tervaleppämetsät ja kalkkikalliot. Suojeltuja alueita ei saa hävittää tai heikentää. Joidenkin alueiden säilyminen edellyttää hoito- ja kunnostustöitä.
Lisäksi luonnonsuojelulaki suojelee tiukasti harvinaisia ja uhanalaisia alueita, jotka ovat usein puuttomia tai vähäpuustoisia. Tällaisia alueita ovat kalliot, kivikot ja sorakot, jotka ovat muodostuneet serpentiniitistä tai muusta ultraemäksisestä kivilajista. Alueilla esiintyy myös harvinaista kasvilajistoa.
Lisäksi Itämerellä tai saaristossa olevat rannikon avoimet dyynit ovat tiukasti suojeltuja. Tuulen kulutus- ja kasaustyön seurauksena on muodostunut dyynejä, joiden painanteisiin on syntynyt kosteikkoja, joilla esiintyy hiekkadyyneille ominaista eliölajistoa.
Lue lisää tästä: Metsäkeskus: luonnonsuojelulailla turvattavat luontotyypit
Vesilain turvaamat elinympäristöt
Vesilaki suojelee erilaisia vesistöjä, kuten pieniä järviä ja lampia, virtavesiä sekä merenrannikon muodostumia. Näiden lisäksi purot, norot ja lähteet ovat tärkeitä metsäluonnon monimuotoisuudelle, sillä niissä elää runsaasti uhanalaista lajistoa.
Pienvedet kytkevät erilaiset ympäristöt toisiinsa, joten vesistöillä on merkittävä vaikutus ekosysteemien toimintaan ja veden kiertokulkuun. Vesilaki ja metsälaki suojelevat yhdessä vesistöjä ja niiden lähiympäristöjä.
METSO-ohjelma ja ympäristötuki metsien suojelussa
Oman metsäalueen määräaikainen tai pysyvä suojelu tuottaa monenlaista hyötyä ja iloa metsänomistajalle. Aktiivinen luonnonhoito lisää luonnon monimuotoisuutta sekä säilyttää tai jopa palauttaa metsän vaativan lajiston.
Määräaikaisessa suojelussa metsänomistaja solmii Metsäkeskuksen kanssa 10 vuoden määräaikaisen ympäristötukisopimuksen. Määräaikaisen suojelun aikana metsä pysyy metsänomistajan omistuksessa, mutta se jää metsätalouskäytön ulkopuolelle. Alueella voidaan kuitenkin toteuttaa luonnonhoitotöitä, joita ovat esimerkiksi korpimetsän tai lähteen ennallistaminen. Myös luonnonhoitotöitä voidaan rahoittaa ympäristötuella.
Ympäristötuki kohdennetaan ensisijaisesti metsälain 10 §:ssä tarkoitettujen erityisen tärkeiden elinympäristöjen ominaispiirteiden säilyttämiseen. Tukea voidaan myöntää myös muihin monimuotoisuuden kannalta arvokkaisiin kohteisiin.
Lue lisää tästä: Metsäkeskus: ympäristötuki
METSO on vapaaehtoinen ohjelma yksityisille metsänomistajille, jonka kautta voi hoitaa ja suojella omien metsien luontoarvoja eli turvata luonnon monimuotoisuuden säilymistä. METSO-ohjelmaan osallistumisesta maksetaan valtion suojelutukea.
METSO-ohjelman kautta metsä suojellaan pysyvästi. Metsänomistaja voi perustaa yksityisen luonnonsuojelualueen tai myydä metsän suojelualueeksi.
Lue lisää tästä: Metso
Testaa tietosi metsien monimuotoisuudesta ja suojelusta
Tunnetko termit?
Lähteet ja lisätietoa
- https://mmm.fi/metsat/monimuotoisuus-ja-suojelu
- https://www.metsakeskus.fi/fi/metsan-kaytto-ja-omistus/metsien-suojelu-ja-elinymparistojen-hoito/metsalain-erityisen-tarkeat-elinymparistot
- https://www.metsakeskus.fi/fi/metsan-kaytto-ja-omistus/metsien-suojelu-ja-elinymparistojen-hoito/luonnonsuojelulailla-turvattavat-luontotyypit
- https://www.metsakeskus.fi/fi/metsan-kaytto-ja-omistus/metsien-suojelu-jaelinymparistojen-hoito/vesilain-turvaamat-elinymparistot
- https://www.metsakeskus.fi/fi/palvelut/ymparistotuki
- https://metsonpolku.fi/etusivu
- https://www.metsakeskus.fi/fi/metsan-kaytto-ja-omistus/metsien-suojelu-jaelinymparistojen-hoito/metso-ohjelma