Naudanlihantuotanto

Suomalainen naudanlihantuotanto on maailman kärkipäätä alkuperän jäljitettävyyden, eläinten hyvinvoinnin ja tuotannon ekologisen kestävyyden kannalta.

Nautatilat voidaan jakaa maitotiloihin, lihanautatiloihin ja emolehmätiloihin. Suurin osa suomalaisesta naudanlihasta syntyy maidontuotannon oheistuotteena, joka on noin 80 % koko naudanlihantuotannosta. Maitotiloille usein jää vain naaraspuoliset lypsyrotuiset lehmät kasvamaan, jolloin urospuoliset eli sonnit, ja liharotuiset lähtevät kasvamaan lihanautatiloille.

Emolehmätilat ovat tärkeitä Suomen naudanlihan omavaraisuuden kannalta. Liharotuiset emolehmät poikivat syksyllä tai keväällä yhden vasikan, joka kasvaa emän kanssa 6–8 kuukautta. Maitoa emolehmä tuottaa vain vasikan tarpeisiin ja imettää vasikkaa noin kuusi kuukautta. Naaraspuolisista vasikoista kasvaa uusia emolehmiä ja sonnivasikat kasvatetaan teuraaksi emolehmätilalla tai ne siirretään lihanautatilalle.

Maito- ja liharotuiset sonnit teurastetaan yleensä 16–20 kuukauden iässä, jolloin maitorotuisen sonnin teuraspaino on yli 300 kiloja ja liharotuisen paino voi olla yli 400 kiloa. Hiehot teurastetaan 12–16 kuukauden iässä, jolloin niiden teuraspaino on keskimäärin 250 kiloa, eli hieman matalampi.

Lihakarjarodut

Aberdeen angus:

Angus on kehittynyt pienestä rodusta isommaksi ja vähärasvaisemmaksi. Väriltään se on musta ja rotu on sarveton. Anguksella on hyvät emo-ominaisuudet ja sonnit ovat luotettavia astutuskäytössä. Rotu menestyy vaatimattomilla luonnonlaitumilla tai korsirehuruokinnalla. Anguksen liha on mureaa ja hyvälaatuista. Rotu on lähtöisin Skotlannista.

Hereford:

Hereford on väriltään punaruskea ja sillä on valkoinen pää, rinta ja mahanalunen. Rotu on alun perin matala, mutta se on jalostettu korkeajalkaiseksi. Hereford on todella helposti rasvoittuva. Rotu on rauhallinen ja kestävä hyvillä emo-ominaisuuksilla. Ne ovat myös vaatimattomia eli osaavat hyödyntää luonnonlaitumia sekä karkearehuja hyvin. Alun perin hereford on Englannista.

Highland cattle eli ylämaan karja:

Ylämaan karjan tunnistaa tuuheasta ja pitkästä karvapeitteestä, joka on myös otsalla ja korvissa. Väriltään ne voivat olla melkein mitä vaan. Usein ylämaan karjalla on isot sarvet. Rotu sopii luonnonlaitumille ja se selviää ympärivuoden ulkokasvatuksessa. Rodulla on myös todella hyvät emo-ominaisuudet. Ylämaan karja on alun perin Skotlannista.

Blonde d`Aquitaine:

Blondet ovat kooltaan suuria ja pitkärunkoisia, mutta kuitenkin siroluisia. Rodun väri vaihtelee kermanvaaleasta ruskeaan sekä niillä on yleensä sarvet. Rotu on suosittu risteytyskäytössä, koska vasikatkin ovat siroja ja hitaasti kehittyviä. Rodun alkuperä on Ranska.

Charolais:

Charolais on kooltaan iso sekä väriltään valkoinen. Rodulla on erinomainen kasvukyky sekä lihakkuus, jotka näkyvät myös risteytysjälkeläisissä. Charolais voi olla nupo tai sarvellinen. Rotu ei myöskään rasvoitu herkästi eli ne voidaan kasvattaa korkeaan painoon ennen teurastusta. Charolais on myös emolehmätarkkailussa yleisimpiä rotuja. Rodun alkuperämaa on Ranska.

Limousin:

Limousin on kooltaan keskikokoinen ja väritys vaihtelee kullankeltaisesta kullanruskeaan. Suomessa rodulla on yleensä sarvet. Limousin ei rasvoitu, joten sitä voidaan kasvattaa voimakkaasti ruokkimalla. Rotu on alun perin Ranskasta

Simmental:

Simmental voi olla maidon- tai lihantuotantotyyppiä, mutta Suomessa usein lihantuotantoon jalostettuja. Väriltään ne ovat valkoruskeita, joilla on usein valkoinen pää. Simmental sopii laiduntamiseen tai voimaperäisen ruokintaan. Rotu on alun perin Sveitsistä.

Näiden lisäksi Suomessa on Wagyu, Galloway, Piemontese, Dexter ja Texas Longhorn -rotuja. Wagyu ja Galloway on yleistynyt ja niitä voikin löytyä useammalta tilalta. Useimmat löytyvät Suomesta risteytyksinä eli yhdistettynä jonkun muun rodun kanssa.

Ympäristö

Suomessa naudanlihantuotanto perustuu nurmirehuun, jota nauta märehtijänä pystyy hyödyntämään tehokkaasti.

Tiedätkö tämän märehtijöistä?

Nauta, lammas ja vuohi sekä muun muassa hirvieläimet ja kirahvi ovat märehtijöitä. Märehtijät purevat rehun useaan kertaan, jolloin tapahtuu itse märehtiminen. Märehtijöillä on neljä mahaa, joista isoin on pötsi. Lisäksi on myös verkkomaha, satakerta ja juoksutusmaha. Ensimmäisellä kerralla rehua ei pureskella kovin hyvin. Märehtijät oksentavat rehun takaisin suuhun, jolloin siihen sekoittuu myös sylkeä. Ruokatorven kautta rehu kulkeutuu pötsiin, jossa rehu alkaa sulamaan. Pötsistä osittain sulanut rehu siirtyy verkkomahaan, josta se oksennetaan takaisin suuhun. Kun rehu on riittävän sulanutta ja hyödynnettyä, se kulkeutuu suolistoon, jossa se vielä jatkaa sulamista ja imeytyy elimistöön.

Suurin osa nautojen rehusta on nurmirehua, jota viljellään alueilla, joilla ei voida kasvattaa ihmisravintoa yhtä tehokkaasti. Ulkomailla tuotettua soijaa ei käytetä suomalaisessa naudanlihantuotannossa.

Nurmessa on myös hyödyllisiä ympäristövaikutuksia. Naudanlihan tuotannossa nurmea viljellään usein seoksina eli pellolla voi olla jopa viittä eri kasvilajia. Tämä tarjoaa elinympäristön useille eri pölyttäjille sekä eliölajeille. Runsasjuuriset ja monivuotiset nurmet sitovat hiiltä ja typpeä maahan, sekä lisäävät eloperäistä ainetta. Hiilen sitoutuessa maahan, on se pois ilmakehästä ja sitoutuvalla typellä voidaan korvata lannoitteita. Suomessa hiilen ja typen orgaanista sidontaa tutkitaan ja kehitetään jatkuvasti. Suomessa on vähemmän ympäristöhaittoja kuin monessa muussa maassa.

Naudanlihantuotannossa laidunnus kuuluu kesään, mikä on ympäristöteko. Positiivisesti se vaikuttaa etenkin luonnon monimuotoisuuteen ja sen edistämiseen. Monimuotoisuus on elintärkeää maapallon elämän ylläpitämiseksi. Lisäksi nurmet ja laidunalueet auttavat säilyttämään maaseudun kulttuurimaisemat.

Naudat voivat laiduntaa luonnonlaitumilla, eli peltojen ulkopuolisilla alueilla, joita voidaan hyödyntää laitumina. Luonnonlaitumia ei lannoiteta tai muokata. Luonnonlaitumet tarjoavat kasvupaikan uhanalaisille lajeille ja eliöille. Luonnonlaitumiksi luokitellaan esimerkiksi perinnebiotoopit, jotka ovat Suomen uhanalaisimpia luontotyyppejä. Laidunnus on merkittävin keino perinnebiotooppien säilyttämiseksi.

Tuotantomääriä

Vuonna 2023 Suomessa oli noin 2830 naudanlihan tuotantoon erikoistunutta maatilaa. Emolehmätiloja on noin 1590, teuraskasvatukseen erikoistuneita tiloja noin 1140 ja vasikkakasvattamoita noin 100.

Vuonna 2023 naudanlihaa tuotettiin noin 85 miljoonaa kiloa.

Opi maasta ja metsästä

Lihakarjarodut

Aberdeen angus:

Hereford:

Highland cattle eli ylämaan karja:

Blonde d`Aquitaine:

Charolais:

Limousin:

Simmental:

Ympäristö

Tiedätkö tämän märehtijöistä?

Tuotantomääriä

Testaa tietosi naudanlihantuotannosta

Kotieläintuotanto

Kasvinviljely

Metsätalous

Löydä alasi