Suomessa tuotettiin vuonna 2023 siipikarjanlihaa yhteensä noin 144 miljoonaa kiloa.
Broileri on liharotuinen kana, joka on risteytetty eri kanalinjoista. Broilerintuotanto perustuu terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen, koska ainoastaan hyvin voivat linnut tuottavat laadukasta lihaa. Suomessa broilerien tuotantoketjussa hyvinvointi ja terveys ovat korkealla tasolla. Antibiootteja ei ole Suomessa käytetty tuotantopolvenbroilereille sitten vuoden 2009. Tuotantoketjussa tarttuvia tauteja, kuten lintuinfluenssa ja hengitystietauteja ennaltaehkäistään huolellisesti, joten niitä ei esiinny Suomessa. Muualla Euroopassa taudit ovat arkipäivää.
Tuotanto
Suomessa broilerin kasvatus on tarkkaa ja valvottua tuotantoa. Broilerin kasvattajilta vaaditaan lihasiipikarjaan erikoistunutta koulutusta, koska laki edellyttää todisteen kasvattajan pätevyydestä. Suomessa broilerinkasvatuksessa noudatetaan kansallista tuotantotapaa, joka on tiukempi kuin mitä EU:n ja Suomen lainsäädäntö edellyttää.
Suomessa ei ole broilerin jalostustoimintaa, joten vanhempaispolvi tuodaan untuvikkoina Ruotsista Suomeen. Untuvikot kasvatetaan niihin erikoistuneilla emotiloilla. Broilerin ollessa munintaiässä, aloitetaan munantuotanto, jonka jälkeen munien kuoriuduttua alkaa teurasbroilerin kasvatus siihen erikoistuneilla tiloilla. Broilerin kasvatus tiloilla kestää noin viisi viikkoa. Emojen tuonnista kestää vähintään kahdeksan kuukautta ennen kuin parvesta saadaan lihaa kuluttajille.
Suomessa broilereita kasvatetaan sekä kanoina että kukkoina noin viiden viikon ajan. Kaikki linnut tulevat tilalle ja lähtevät yhdessä. Tätä kutsutaan all in- all out- menetelmäksi. Menetelmä on edellytys bioturvallisuuden varmistamiselle, se parantaa elintarviketurvallisuutta (estää kampylobakteerin ja salmonellan leviämisen) sekä vähentää broilereiden stressiä ja vammoja, sillä lastaus tapahtuu vain kerran niiden elinaikana. Tällä menetelmällä tautipaine on pienempi, linnut voivat paremmin ja ovat terveempiä.
Lintujen lähdettyä kasvattamot tyhjennetään, pestään, kuivataan ja desinfioidaan seuraavia untuvikkoja varten. Rutiini tehdään jokaisen kasvatuserän välissä.
Broilerit elävät suurissa, avarissa kasvattamoissa turve- tai kutterikuivikkeen päällä, missä ne voivat liikkua ja tutkia vapaasti ympäristöään. Broilerit saavat syödä ja juoda niin paljon kuin haluavat ja nukkuvat vähintään kuusi tuntia yhtäjaksoisesti vuorokaudessa. Broilereilla on myös erilaisia virikkeitä tarjolla. Kasvattamon olosuhteita valvotaan tarkasti. Kasvatusaikana tuottajat ovat koko ajan valmiudessa, ettei olosuhteet kasvattamossa heikkene. Ilmanvaihdon ja lämpötilan on oltava untuvikolle optimaalinen. Kasvattamon lämpötilan on pysyttävä yli 33 asteen riippumatta siitä, millainen sää ulkona on.
Broilerin päärehu on kotimainen vilja, jonka lisäksi valkuaislähteenä käytetään hernettä, soijaa, rypsiä ja härkäpapua.
Vastuullisuus
Suomessa broilerintuotannossa noudatetaan vastuullista suomalaista tuotantotapaa. Broilerin tuotanto-olosuhteet ja hoito ovat terveyttä ja hyvinvointia tukevia, joita myös seurataan tarkasti. All in- all out -menetelmällä ja tautisuojalla varmistetaan, ettei antibiooteille tule tarvetta. Suomalainen broilerinliha on terveellistä, antibiootti- ja salmonellavapaata.
Erilaisia tuotantoon tarvittavia resursseja, kuten vettä, energiaa ja peltoja hyödynnetään kestävästi parasta teknologiaa käyttäen. Lisäksi hiili- ja vesijalanjälki pidetään kohtuullisena eläinten hyvinvointi huomioiden.
Kalkkuna
Kalkkuna kuuluu samaan phasanidae- sukuun esimerkiksi fasaanin, peltopyyn, kanan ja riikinkukon kanssa. Kalkkuna on alun perin Pohjois-Amerikasta. Suomessa lihantuotantoon kasvatettavat kalkkunat ovat valkoisia, mutta niitä on myös kirjavia ja muita yksivärisiä. Kalkkunat ovat uteliaita lintuja ja tykkäävät seurata kasvattamoissa ihmisen tekemisiä.
Kalkkunakana tai kutsumanimeltään kana on naaraspuolinen kalkkuna ja urospuolinen on kalkkunakukko tai vain kukko. Kukko on isompi ja sen pyrstö on viuhkamainen sekä sen pää on värikkäämpi sinisen punainen, kuin kanalla. Pään väri vaihtelee mielialan mukaan. Kukoilla on nokan päällä pitkä roikkuva heltta sekä pään päällä ryppyistä ihoa, joka jatkuu kaulalle asti helttana. Kukoilla ja kanoilla molemmilla on heltta leuan alla.
Tuotanto
Suomessa kasvatetaan kalkkunoita noin 30 tilalla, joista kolme on erikoistunut vanhempaispolven nuorikkokasvatukseen ja kolme toimii kalkkunamunittamoina. Tilojen keskikoko on noin 10 000 kalkkunaa. Vanhempaispolven untuvikot tuodaan Englannista terveydenhuoltoeläinlääkärin ja viranomaisten valvonnassa. Munittamossa syntyy munista haudottavat kalkkunat, jotka kasvatetaan lihaksi. Kotimaisesta kalkkunanlihatuotannosta noin 99 % on sopimustuotantoa, jossa tuotantoketju on tarkasti suunniteltu ja jäljitettävissä munasta kaupan tiskille.
Kalkkunahautomoissa untuvikot lajitellaan sukupuolen mukaan sekä kasvatetaan omina ryhminään. Kanoja kasvatetaan noin 14 viikkoa, jolloin ne kasvavat noin 9,5 kilon painoon. Kukkoja kasvatetaan pidempään, noin 17 viikkoa. Niiden paino on kasvatusajan jälkeen noin 17 kiloa.
Kalkkunoiden kasvatuksessa käytetään kertatäyttöisyyttä eli kasvatusryhmät tulevat ja lähtevät samaan aikaan.
Kalkkunoita kasvatetaan avarissa halleissa, joissa on kutteri- tai turvekuivikepohja. Ne saavat vapaasti liikkua, syödä, juoda ja tutkia ympäristöään, silloin kun haluavat. Lintujen vuorokausi rytmiä ohjataan automatiikalla ja valaistuksella, joilla varmistetaan hyvät olosuhteet kaiken ikäisille kalkkunoille. Kalkkunoille ilmanvaihto ja lämpötila on tärkeää, untuvikot viihtyvät 37 asteen lämmössä, kun vanhemmat taas 15 asteessa.
Kalkkunoiden kasvatus vaatii ammattitaitoa, laadukasta rehua, optimaaliset olosuhteet ja tarkkaa riskien kartoitusta sekä tautisuojaa. Kalkkunoita lääkitään harvoin ja silloinkin vain eläinlääkärin tekemän diagnoosin perusteella. Tuottajat ovat valmiudessa koko ajan, koska ongelmatilanteissa tulee reagoida heti. Suomessa kalkkunoiden olosuhteet ja tuotantotapa ylittää lainsäädännön vaatimukset. Suurin osa tuottajista on sitoutunut siipikarjan hyvinvointikorvaukseen.
Muuta siipikarjaa, joita kasvatetaan Suomessa:
Ankat, hanhet, helmikanat, fasaanit ja eri riistalinnut, joiden lihaa on saatavilla pieninä määrinä.
Testaa tietosi siipikarjasta
Tunnetko termit?
Lähteet ja lisätietoa
- https://statdb.luke.fi/PxWeb/pxweb/fi/LUKE/LUKE__02%20Maatalous__04%20Tuotanto__06%20Lihantuotanto__04%20Vuositilastot/04_Lihan_kokonaistuotanto.px/table/tableViewLayout2/
- https://siipi.net/broilerit/
- https://www.lihakeskusliitto.fi/materiaalina-liha-siipikarja/
- https://kalkkunaasuomesta.fi/kalkkunat-suomessa/kalkkuna/
- https://siipi.net/kalkkunat/
